Confugium

Vauhdikkaan rauhallinen, herkkä tamma... Rita.

Ritaa ei yleisesti korvat luimussa näe. Tamma on erittäin positiivinen tapaus. Tamma harvoin näkee korvat luimussa, mutta kuten kaikilla naisilla, on myös Ritalla huonoja päiviä. Huonoina päivinä kannattaa pysyä poissa neidin tieltä. Sillon hän nimittäin on kuin elävä pyörre myrsky, joka saa kaiken sekaisin parissa sekunnissa. Onneksi nämä "huonot päivät" kestävät vain päivän verran ja niitä päiviä on harvoin. Parhaiten huonoilta päiviltä välttyy, kun Ritaa hoitaa ainoastaan yksi ihminen. Rita on todellakin yhden ihmisen hevonen ja antaa "omalle" ihmiselleen kaikkensa. Rita luottaa ihmiseensä täysillä ja todella kunnioittaa häntä. Rita harvoin äksyilee tutulle ystävälleen, eli ihmiselleen. Kuka muka haluaisi ystävälleen olla ilkeä? Ei Rita ainakaan.

Ritaa hoitaessa oikea enkeli, paitsi niinä huonoina päivinä. Tammaa ei tarvitse harjauksen ajaksi sitoa kiinni, sillä siitä tamma ottaa pahasti nokkiinsa. Paras on vain antaa neidin olla vapaana karsinassa, sillä silloin tamma seisoo kuin naulittuna. Rita nauttii täydellisestä harjauksesta ja muusta huomioista, kunhan vain hoitajia on ympärillä hääräämässä yksi kerrallaan. Rita nauttii harjauksesta, eikä pane pahaksi pään, mahan alusen ja jalkojen harjaamistakaan. Kaviot nousevat kiltisti jo valmiiksi, kun niitä aloittaa puhdistamaan. Varusteita hakiessa satulahuoneesta voi huoletta jättää karsinan oven raolleen. Rita nauttii siitä, että saa kurkkia käytävälle ja tarkastella tallin työntekijöiden puuhailuja. Jos oven yrittää väkisin laittaa kiinni huolimatta Ritan selvästä kehoituksesta jättää se auki, syntyy asiasta tahtojen taistelu. Yleensä Rita voittaa senkin. Paras olisi kuitenkin antaa oven olla auki. Satulaa laittaessa selkään kannattaa hieman varoa Ritan hampaita. Ainoa kerta jolloin tamma saattaa hampaita näyttää on juuri silloin, kun satula laitetaan selkään. Kukaan ei ole vielä pystynyt selvittämään miksi tamma juuri silloin suuttuu niin paljon, mutta niin se tekee. Sitten, kun satula on kunnolla selässä ja vyötä aletaan kiristämään, ei Ritan pahasta tuulesta ole tietoakaan. Pahan tuulisuus kestää vain muutaman sekunnin. Rita ei pullista tippaakaan vyötä kiristäessä. Suitsia laittaessa, kuolainten tulee todella olla lämpimät, muuten niitä on turha yrittää Ritan suuhun laittaa. Jos kuolaimet eivät ole Ritan mielestä tarpeeksi lämpimät, niin hän heittää pään niin ylös kuin suinkin saa, eikä sitä sieltä alas vedetä, ennen kuin on kuolaimet tarpeeksi lämpimät. Lämpimät kuolaimet puolestaan Rita suorastaan haukkaa suuhunsa. Ritalla on suositeltavaa pitää tallissa ainakin ohutta fleace loimea jos lämpötila on alle +5 astetta, tai on ovi auki tuuletuksen vuoksi. Rita on aika herkkä vedolle, joten kannattaa olla tarkkana loimituksen suhteen.

Siitä minne suuntaan on Ritaa taluttamassa, siitä riippuu täysin tamman mieliala ja vauhti. Jos ollaan menossa aamukaurojen jälkeen tarhaan kavereiden kanssa riehumaan, niin toki energiaa löytyy ja on suositeltavaa taluttaa tammaa ketjullinen riimunaru suussa tai turvan ympärillä, riippuen siitä kuinka vauhdikkaalla vauhdilla ollaan menossa. Jos käveleminen on yhtä hyppimistä, pomppimista ja muuta riehumista, niin suositeltavaa olisi laittaa ketju ihan suuhun. Jos taas ollaan hiukan rauhallisemmalla meiningillä menossa niin ihan turvan ympärillä riittää. Tarkemmin ajateltuna, kuka meistä ei olisi iloinen ja riehakas päästyään hyvin nukutun yön jälkeen, maha täynnä maukasta kauraa ja kavereiden kutsujen saattelemana raikkaaseen ulkoilmaan, telmimään kavereiden kanssa. Jos taas ollaan iltasella tulossa takaisin talliin, tullaan silloinkin vauhdikkaasti, sillä onhan tiedossa maukas ilta-ateria. Siksi olisikin suositeltavaa, että Rita saisi ilta ruokansa vasta kun on tullut sisälle, muuten sisälle tulo on liiankin vauhdikas, kun mielessä on vain karsinan kupissa odotteleva ateria. Jos vaihtoehtoisesti taas ollaan menossa päivällä tarhasta suoraan kävelylle vaikkapa maastoon, ihan taluttaen vain voi Rita aluksi olla todellinen laiskimus, sillä tuntuu todella tylsältä jättää kaverit ja lähteä melkein yksin kävelemään pois. Mutta odotahan vain, kun ollaan pihasta päästy, käännytty tutulle metsätielle ja unohdettu kaverit, niin kyllä siitä riemu irtoaa. Sen vuoksi kannattaa aina laittaa kävelylle lähdettäessä Ritalle suitset päähä, ketjullinen riimunaru molempien kuolainrenkaiden läpi ja kiinni jälleen, jotta narusta vetäessä ketju vetää kuolainrenkaita alaspäin ja yhteen. Tällöin syntyy painetta, joka varmasti hidastaa Ritan vauhtia. Itselle kannattaa laittaa kypärä päähän varmuuden vuoksi. Sillä metsään päästyä Rita saattaa olla hyvinkin pörheä ja tohelo tepastellessaan tietä. Jokainen pienikin rasahdus säpsäyttää neitiä. Raippa on hyvä myös olla mukana, sillä yleensä Rita ei säiky mitään. Joten kun on yksin täytyy hieman pelleillä. Kun on raippa mukana ja sillä hieman näpäyttää kaulalle, kun tepastelu alkaa mennä liiallisuuksiin, niin siitä Rita kyllä ymmärtää ja lopettaa turhan riekkumisen. Kunhan on päästy liiallisista möröistä ja pelleilyistä, niin kävely lenkki sujuu oikein mukavasti ja rauhallisesti. Takaisin talliin päin tullessa sattaa askeleet olla reippaampia, mutta ei turhia hötkyile. Rita kannattaa loimittaa hyvin aina, kun tiedossa ei ole sen suurempaa lenkkiä, milloin hän tuskin hikoilee kovin paljoa.

Rita on uskomaton hevonen ratsastaa. Hän tottelee täydellisesti paino-apuja, westernhevonen kun on. Ohjia ei tarvitse paljoa käyttää, kuin ei myöskään pohkeita. Tuntuu, että tamma liikkuu pelkällä ajatuksen voimalla. Tarvitsee vain osata hallita painonsa hyvin. Vauhtia neidiltä löytyy, mutta se on täydellisesti hallittavissa. Rita on hevonen joka ei anna mitään virheitä anteeksi ratsastajalta. Tarvitsee vain tehdä yksi pienikin virhe esteradalla, niin Rita kyllä varmasti kertoo virheestä jotenkin. Yleisimpiä tapoja on pieni pukki. Mutta jos virhe on ollut isompi, esim. paino väärässä kohtaa ennen estettä ja ponnistusta, silloin voi olla varma, että Rita armottomasti kieltää esteellä. Myös jos käyttää liikaa pohkeita tai jarruttaa liiaan voimakkaasti ennen estettä tai sen jälkeen, saattaa Rita lähteä viemään, ja silloin myös mennään eikä meinata. Kouluradalla Rita toimii moitteettomasti, kunhan vain ratsastaja tietää tarkalleen mitä tekee ja milloin. Harvemmin Rita alkaa virheiden vuoksi pukkailemaan tai viemään kouluradalla, mutta varmasti kertoo virheestä jollakin keinolla. Peräänannossa Rita kulkee upeasti, kunhan vain edelleenkin ratsastaja osaa hommansa. Peräänannosta pää nousee aikas nopeasti "joutsen-kaula" asentoon, jos ratsastaja ei tiedä mitä tekee, eikä anna selviä apuja. Sen sijaan western on Ritan kutsumus, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Rita yksinkertaisesti rakastaa westerniä. Silloin tamma on parhaimmillaan ja tekeen todella parhaansa, eikä tartu niin tiukasti ratsastajan pieniin virheisiin. Ritalla on aivan sama meneekö kentällä, maneesissa vai maastossa. Kaikkialla hän on tarkkaavainen, kuulias ja eteenpäin pyrkivä, mutta ei häsläävä.