Confugium

komea, rehellinen ja luotettava!

Riku on yleisesti hyvin perusluonteinen ori. Aina pitää olla esittämässä sitä "kovaa jätkää", mutta oikeasti sydän on kultaa. Riku on kyllä oikea "mamman mussukka", sillä se on yksi ensimmäisistä omistamistani virtuaalihevosista. Olen omitanut Rikun ihan varsasta asti. Voinpa melkein väittää tuntevani sen ihan läpikotaisin. Riku on aikalailla sellainen "yhden ihmisen hevonen".

Riku on hoitaessa ihan päivästä riippuen joko totaalinen häslä ja säheltäjä tai sitten kaikesta huomiosta täysin siemauksin nauttiva lellikkä. Useimmiten löytyy näitä ns. helppoja päiviä, eli ori nauttii kaikesta saamastaan huomiosta. Silloin sitä ei tarvitse sitoa edes karsinassa kiinni. Mutta sitten kun tulee näitä sähellys-päiviä, niin luoja auta! Silloin ei mitkään käskyt ja komennot tunnu auttavan. Riku on varsinkin sellainen "herkkä poika", jos sille sitten kunnolla suuttuu, kun mikään ei auta ja läppäisee vaikkapa harjalla kaulalle. Niin sitten on koko Rikun maailma palasina. Se esittää hyvin loukkaantunutta koko päivän, eikä yhtään edes vilkaise hoitajaan. Korvatkin pysyvät visusti luimussa. Sillä mielestään se ei tehnyt mitään pahaa ja että hoitajan tuollainen käyttäytyminen oli täysin aiheetonta. Onneksi sitten seuraavana päivänä on poika taas ihan "normaali". Varusteiden laitto käy aika helposti. Satulavyötä kiristäessä luimii yleensä hieman ja saattaa etujalallaankin yrittää kuopia. Rikulle on niin herkkä paikka tuo vatsanalunen, niin satulavyötä kiristäessä, kuin harjatessakin. Suitsien laittokin saattaa olla hieman hankalaa, jos ei osaa varoa herran herkkiä korvia. Mutta jos niitä ymmärtää "varjella" niin erimielisyyksiä ei pitäisi tulla. Kavioiden puhdistamisessa ei ole mitään ongelmaa.

Rikua voi taluttaa melkein missä vain ihan riimulla. Tosin kiimaisten tammojen lähellä kannattaa käyttää suitsia, ettei vain satu mitään vahinkoa kenellekkään. Yleisesti Riku on hyvin rauhallinen taluttaa. On hyvä jos sen vain antaa kävellä hieman pidemmällä narulla. Se ei jää syömään ojien pientareille tai yritä jyrätä päällesi. Jos taas pidät narua melko tiukalla ja ehkäpä pidät vielä riimusta kiinni, niin silloin Rikukin hermostuu kun ei tiedä miksi siinä riimussa sillä tavalla roikut. Jolloin se sitten alkaa steppailemaan, hirnumaan ja hermostuu.

Ratsastaessa Rikulla se oma painon käyttö on tärkeintä. Tämä hevonen toimii lähestulkoon pelkällä painolla. Sitä ei saa koskaan potkia pohkeilla liikkeelle, pieni painallus riittää sekä painoapu. Ohjiakaan ei tarvitse paljon käytellä, muuhun kuin kääntämiseen. Ja siihenkin vain koskettamalla kaulalle ohjalla. Riku on siis erittäin western painoitteinen. Silloin tällöin sillä saatetaan mennä koulua tai hypätä pari pientä estettä. Laika Riku ei koskaan ole. Aina siltä löytyy energiaa, tahtoa ja pitkää pinnaa suorittaa kaikki pyydetty mahdollisimman hyvin loppuun saakkaa.
Kentällä ratsastaessa Riku saattaa aluksi hieman kyttäillä lähi puskia, mutta parin käynti kierroksen jälkeen se jälleen keskittyy siihen mitä ratsastaja siltä pyytää. Maneesissa Riku on kuin kotonaan. Vaikka katsomossa joku kolistelisi tai puhuisi, niin se ei haittaa. Maastossa saattaa enegiaa välillä olla hieman liikaakin. Tällöin täytyy vain itse ottaa rauhallisesti, niin hevonenkin rauhoittuu, jolloin mollemmille matkasta tulee miellyttävä.

Jos Rikua pitää kuljettaa esim. kisoihin tai valmennuksiin, niin olisi hyvä että trailerissa olisi joku kaveri mukava. Kyllä Riku sinne traileriin sisälle menee ihan hienosti, mutta tulee nopeasti seinän läpi uloskin, jos joutuu siellä yksikseen seisoskella. Jos kaveria ei saada mukaan, niin sitten olisi aivan ehdotonta että sillä olisi heinää siellä syötävänään.

Kisapaikalla Riku on myöskin kuin kotonaan. Uusi paikka ei häiritse sitä laisinkaan. Mutta jos tiedossa on vain näyttelyt, niin Riku saattaa steppailla ja esittää olevansa hurjakin ori. Jos taas on ihan vain ratsastuskilpailut ja Rikulle heitetään satula selkään, niin sitten se ymmärtää, että "okei nyt tultiin töihin ja silloin ei voi hillua ympäriinsä".