Schecke - Ponys

Tallin historia

Schecke - Ponys perustettiin 08.01.2005, ovet vierailijoille avattiin vasta 19.01.2005. Tästä alkoi Schecken lewitzereiden tarina. Tallissa ehti tapahtua paljon jo ensimmäisten vuosien aikana, jolloin käyntiin suurin taisto tallin tarkoituksesta ja rakenteesta, visiot tulevaisuudesta tuntuivat vaihtuvan yhtenään. Yksi punainen lanka kuitenkin pysyi päähänpistosta toisen, lewitzereiden pääasiallinen asutus ja kasvattaminen.

Ensimmäinen vuosi oli siis täynnä muutoksia ja kädenvääntöä tulevaisuudesta. Lewitzereiden rinnalle tuli ja meni muita rotuja, kaikista kuitenkin lopulta luovuttiin, tarkoituksena keskittyminen vain lewitzereihin. Ensin saapuivat irish cobit, jotka saivat lähteä jo muutaman kuukauden jälkeen. Silti kaipuu toiseen kasvatusrotuun oli kova. Näin olikin pintabianin vuoro kokeilla onneaan. Onni päättyi lyhyeen ja pintabianit saivat lähteä ennen, kuin ehtivät aloittakaan. Nyt oli vain aika lewitzereille. Toisen vuoden aikana suunnitelmat ja tavoitteet alkoivat muovautua pysyvimmiksi, todellinen Schecke alkoi muovautumaan muidenkin eteen. Tallin suosio alkoi kasvamaan ja talli painumaan vierailijoiden mieleen. Aloimme siis saada tunnettavuutta, laadukkaiden lewitzereiden kasvatuksessa.

Vuodet toisensa jälkeen toivat kuitenkin väistämättä lisää muutoksia eteen, mutta vain pieniä. Suurimpana varmasti vanhempien ponien päästäminen taivaslaitumille, jolloin kasvoi suuri tarve uusiin poneihin. Aluksi toimme suvuttomia poneja vain ns. vuokralle, eli talli ei todellisuudessa ottanut vastuuta poneista, käytti vain jalostukseen, jonka jälkeen ponit palasivat bittiavaruuteen. Kilpailutoimintakin eli muutaman kultavuotensa, kunnes se jäi unholaan ja talli siirtyi pelkän jalostuksen pariin, näin ponitkin jättivät kilpailukentät ja olivat vain jalostuskäytössä. Kaiken tämän keskellä talli (tai pikemminkin omistaja) tarvitsi hieman lomaa ja aikaa, joten sitä myös otettiin. Kun loma oli lomailtu, lähdettiin uudella puhdilla lähdettiinkin vauhdilla tuulta päin. "Vuokraamisesta" luovuttiin, tuontiponit otettiin omaksi ja ponit palasivat kisakentille, nyt vain ulkomaisille boardeille. Schecken täysin uusi lewitzer polvi sai alkunsa, sillä taukoilun vuoksi vanhat linjat olivat siirtyneet kuin vaivihkaa taivaslaitumille.

Tästä kaikki alkoi, ensimmäinen vuosi...
Schecke - Ponys:in perustamisen ajatus lähti siitä, kun ulkomaalaisia farmeja selaillessani eksyin saksalaisen (IRL) lewitzer farmin sivuille. Ihastuin rotuun välittömästi. 08.01.2005 Schecke sitten nousi pystyyn. Tallin ovet kuitenkin virallisesti avattiin vasta...

lue lisää

Sijainti ja ympäristö

Tila sijaitsee Pohjois-Saksassa Greifswald:ssa, Mecklenburg-Vorpommern:n (suom. Mecklenburg-Etu-Pommeri) osavaltiossa. Rodun juuretkin lähtevät kyseisestä osavaltiosta. Mecklenburg-Vorpommer on yksi harvimmin asutuista Saksan osavaltioista. Tämän ansiosta meillä oli ainutlaatuinen mahdollisuus saada suuri määrä maata vain omaan käyttöömme, vain hieman vanhan kaupungin ulkopuolelta. Asuttamallamme alangolla ilmasto on lauhkeaa. Talvet ovat lyhyitä ja leutoja, helmikuun ollessa kylmin kuukausi ovat keskilämpötilat nollassa. Tämä mahdollistaa täyspainoitteisen treenaamisen myös talvella. Ponit eivät myöskään kasvata kovinkaan tuuheaa talvikarvaa, joten meidän ei tarvitse klipata karvaa, jolloin ponien värit pysyvät kirkkaampina. Kesät ovat lämpimiä ja noin puoli vuotta pitkiä, lämpimin kuukausi on elokuu, jolloin keskilämpötilat ovat noin 19-20 astetta ja helteet tavallisia. Ponitammat ja varsat voivatkin laiduntaa suurimman osan kaudesta. Näin ne pysyvät virkeinä ja hyvä kuntoisina liikkuessaan paljon itsenäisesti. Näin varsatkin ehtivät kesän ajan oppia ponin elämää lauman kanssa, vanhemmat tammat palauttavatkin nopeasti itsevarmuutta uhkuvat nuorukaiset maan pinnalle ja omalle paikalleen. Sateet ovat tavallisia, etenkin kesällä, niiden ansiosta laitumet pysyvätkin pitkään rehevinä ja hyvä kuntoisina, ilman kastelua. Toki sateisimpina viikkoina ponit otetaan yöksi talliin, mutta muuten ne viettävät kesäkuukaudet laitumilla, jonne on sijoitettu useampia pihattoja sateen suojaksi.

Tallipihalle saavutaan pitkää puiden reunustamaa hiekkatietä. Toisella puolen tietä on valkoisin lankuin aidattu 1,5 hehtaarin laidun pihattoineen, jossa tammat ja varsat laiduntavat kesät. Toisella puolen tietä on ensin todella täysipitkä koulukenttä valkoisine aitoineen, on kaksi puolen hehtaarin laidunta, jossa toisessa Talli sijaitsee erillään muusta asutuksesta, joten saamme nauttia luonnon rauhasta ison maatilkkumme ansiosta. Tallia ympäröi suuri metsä, joka sulkee suuret tilukset sisäänsä.

Tallin aivan vierestä alkaa muutaman hehtaarin metsä, joka on tallin omistuksessa. Siellä toisinaan ponit laiduntavat kesäisin, metsä on kuitenkin yleensä osana maastoesterataa. Kuitenkin aivan tallin kupeessa on myös suuria aidattuja niittyjä, hevosten laitumina. Muutamat pellot ovat joka toinen vuosi ponien laitumena ja joka toinen vuosi viljelysmaana. Saamme omasta maasta siis kaikki heinät, kaurat ja kuivikkeet. Mukaan mahtuu myös yksi iso niitty josta alkaa maastoesterata, rata jatkuu jo edellä mainittuun metsään. Metsän keskeltä löytyy hyvin pieni ja matala lampi, jota käytetään vesiesteenä. Metsän takana on pieni järvi, jotta on mahdollista uittaa poneja. Suurin osa laitumista ovat niityllä ja melko suuria. Kura kelien yllättäessä on käytössä myös tallin läheisyydessä useita isoja hiekkatarhoja, joihin kaikkien ponien pitäisi mahtua. Tietenkään emme milloinkaan tarhaa oreja ja tammoja toisiaan lähellä olevissa tarhoissa/laitumilla. Kaikki tarhat on aidattu puisilla tukevilla aidoilla, joiden kunto tarkistetaan säännöllisesti. Laitumet on aidattu kolmin kertaisilla sähkölangoilla. Tarhoista ja laitumilta löytyy aina muutama vesiastia. Aitauksen tai tarhan koosta riippuu myös vesialtaan koko. Isoilla laitumille altaita on enemmän ja ne ovat suuria, pienemmissä tarhoissa altaat taas ovat pienempiä, kun ei juojiakaan ole niin montaa. Suurimmalla muutaman hehtaarin laitumella on myös pieni järvi ja yhdellä pienemmällä joki, joista ponit voivat myös juoda. Niin järvi kuin jokikaan eivät ole kovin syviä, niissä on vettä sen verran että hevoset voivat siellä kunnolla kahlata, mutta uida ei tarvitse. Uintia varten on, jo edellä mainittu toinen järvi, joka on sitten huomattavasti syvempi kuin laitumen järvi.

Tallilta löytyy kokopitkä koulumaneesii, joka on valaistu. Maneesin yhteydestä löytyy myös pieni lämmitetty tila katsojille. Maneesista löytyy myöskin koko estekalusto. Maneesin vierestä löytyy valaistu ja aidattu ulkokenttä. Jonka reunalta löytyy hieman pienempi estekalusto.

Tallin takaa löytyy pihatto ja siihen tietenkin yhdistettynä laidun. Pihatossa yleensä majailevat 1-4 vuotiaat varsat; sukupuolesta, säästä ja sen hetken varsojen määrästä riippuen. Varsojen kanssa usein myös laiduntaa vanhempi tamma tai ori (riippuen onko pihatossa tamma- vai orivarsoja).

Talli

Talli on puusta valmistettu punainen 41 karsinan talli. Talli on avara ja valoisa, sekä pääkäytävä on hyvin leveä.

Karsinoista 39 on ihan tavallisen kokoisia, ja kaksi muita isompia, ne on näin ollen varsomiskarsinoita. Karsinoissa on automaattiset vesikupit ja seinään kunnolla kiinni pultattu ruokakuppi. Karsinoissa on kuivikkeena yleensä purun ja turpeen sekoitusta ja toisinaan myös olkea, mutta yleensä olkea on vain kantavilla tammoilla. Johtuen siitä, että monet ponit tuppaavat syömään nekin heinien loputtua. Karsinoissa on tavalliset liukuovet. Ovissa on normaali lukituksen lisäksi alareunassa toinen salpa, joka laitetaan kaikissa ovissa vain yöksi kiinni. Lukot ja salvat ovat kestävä ja hevosen mahdottomia avata. Ovissa ei ole mitään naulakoita, vaan ne ovat ovien vieressä, ruokakupin edessä, seinän toisella puolella.
Karsinoissa 1.-10. sekä 31.-39. on ulkoa päin avattavat luukut (kuten tallin kuvasta näkee). Varsomiskarsinoissa ovet ovat ns. kaksoisovet, eli ne avataan keskeltä käytävälle tai karsinaan päin. Näin voimme taata että sekä tamma että varsa mahtuvat samaan aikaan oviaukosta, eikä kummankaan tarvitse panikoida missä toinen on. Pääasiassa tammat majailevat "pääsiivessä", eli karsinoissa 1.-20. sekä 40.-41., orit puolestaan ovat kapeamman käytävän puolella, eli karsinoissa 21.-31.. Tällöin ei varsomiskarsinoista tarvitse kävellä orien ohi ja varsallisilla tammoilla on leveämpi ulko-ovikin kulkea.

Kärryt löytyvät omalta paikaltaan, eli 1. ja 40. (varsomiskarsina) välistä, jonne ne tuodaan aina ajon jälkeen.

Rehuvarasto ja varustehuone ovat yhdessä, ne löytyvät orien "siiven" puolelta. Sieltä löydät kaiken tarpeellisen ruokintaan (myös lääkkeet) ja varusteisiin liittyvät tavarat. Vesikarsina löytyy myöskin orien siiven puolelta, mutta lämpimänä päivänä on poni mahdollista pestä ulkonakin. Vesikarsinasta löytyy kaikki ämpärit, sienet ja pesuaineet (myös loimien ja muiden pintojen). Vesikarsina on umpinainen, eli siinä on liukuovi minkä saa tarpeen vaatiessa kiinni. Siellä on myös ketjut molemmin puolin, joihin saa nätisti seisovan ponin kiinni.

Kulku lantalaan on rehuvaraston ja varustehuoneen vierestä.

päätalli (kuvassa, kello katolla) - karsinoita kpl - vesibokseja 2 - varusteet pikkutalli (päätallin vasem. puolella) - vain varsomiskarsinat, kpl toimisto (pikkurakennus)

Ajankulu ja päivärytmi

Ponimme noudattavat VHKR'n (VirtuaaliHevosten Kannan Rajoittaminen) ikääntymistä. Eli ne täyttävät yhden vuoden yhdessä kuukaudessa. Näin ollen yhdessä IRL vuodessa niille kertyy ikää 12 virtuaalivuotta.