Hermeksen isä Polish Valentino on saksalainen lewitzer. Melko tasainen luonne oriksi, mutta toisia hevosia kohtaan on melko aggressiivinen. Kisannut esteitä jopa 120 cm luokkiin asti. Menestystäkin on tullut. Ori on kantakirjattu II-palkinnolla saksalaiseen kantakirjaan. Jälkeläisiä löytyy 3 kappaletta, joista Hermes on keskimmäinen.
Isänisä Bijou on myöskin selkeästi esteponi. Kisannut 110 cm luokkia. Luonteeltaan hieman tulinen, mutta käsissä pysyvä. Isänemä Karibienne on lähinnä vain siitostammana ollut. Eli ei ole kisannut mitään ratsastusluokkia, mutta näyttelyitä on kiertänyt; valittu kerran jopa BIS2:ksi ja kantakirjattu II-palkinnolla.

Hermeksen emä Birgit von Caid on entinen kisaponi, nyttemmin eläkkeellä oleva. Kisannut esteitä 110 cm ja 120 cm luokkia. Rakenteeltaan ei mikään parhain, mutta loistava suoritushevonen. Ravi on hieman heikko askellaji, mutta laukka erittäin hyvä. Birgitillä on ennestään jo 5 jälkeläistä. Luonteeltaan kiltti hoitaa. Ratsastaessa kuuliainen, mutta helposti kuumeneva.
Emänisä Akino Acc on kouluhevosena toimiva. Hyppykapasiteettiakin löytyy, mutta liikkeet vetävät enemmän koulupuolelle. Luonteeltaan oikein mukava. Emänemä Chrysantheme on yleisponina toiminut, nykyisin vain siitoskäytössä oleva poni. Kisattu ei pahemmin ole, eikä missään lajissa ei ole "loistanut", vaan koulua menee helppo B tasolla ja esteitä hyppää 80 cm. Luonteeltaan oikein rauhallinen.

Maahantuojan kommentti: P.B. Hermes on siittolan ensimmäinen kasvatti. Ja hyvin onkin kasvatettu. Tullessani tarhan portille ori tuli saman tien haistelemaan ja antoi kiinni miltei heti. Tammojen ohi mentiin vikisemättä ja ori käyttäytyi muutenkin hyvin. Ori näytettiin minulle ensin. Askel oli hieman hukassa ja tekniikka hieman ruosteessa. Kokeilin itse ponia tasaisella ja poni toimi automaattisen hyvin. Avot ja sulut ongelmitta, mutta laukanvaihdoissa oli hieman takertelemista. Todella lupaava ja kaunis hevonen. Eläinlääkärin mukaan hevonen on ok, mitä nyt hieman kireä selästä.
© Eva/ Wirtual W

Hermes on yleisesti todellinen herrasmies. Isältään se ei ainakaan ole perinyt pisaraakaan aggressiivisuutta. Vaan on erittäin rauhallinen ja leppoisa muita hevosia kohtaan, muttei kuitenkaan silti ole se nokkimisjärjestyksen viimeinenkään. Osaa siis pitää puolensa, mutta ei turhaa meteliä pidä itsestään.

Hermesiä hoitaessa ei tarvitse sitä sitoa kiinni. Itse asiassa Hermes hieman pelkää kiinni ollessaan karsinassa. Joten parempi on antaa sen olla irti. Ori nauttii valtavasti kaikesta huomiosta. Päätä harjatessa kannattaa kyllä korvia hieman varoa, sillä niihin ei Hermesin mielestä tarvitse koskea. Tästä merkiksi ori saattaa yrittää näykätä. Muuten harjaaminen sujuu ongelmitta kuin myös kavioiden puhdistus. Satuloinnin kanssa ei ole ongelmia eikä satula vyön kiinni laittamisessa, mutta kun myöhemmin vyötä alkaa kiristämään niin vastalauseita tulee pomppivalta takapäältä. Suitsia laittaessa kannattaa taas varoa korvia, mutta kun suitset vain turhia viivyttelemättä vetää korvien taakse eikä turhia korviin koske, niin taitaa ehjin nahoin selvitä. Aina kun joku on Hermesin karsinassa niin ori haluaa karsinan oven olevan auki. Tällöin se voi kurkistella käytävälle. Hermes ei kuitenkaan lähde karkuun tai muuta vastaavaa, ovea ei kuitenkaan kannata pitää auki jos hevosia kulkee käytävällä tai joku muu hevonen on käytävällä kiinni.

Esittää toki täytyy vähän aina, mutta Hermes ei inahdakaan eikä pompi tai loiki taluttaessa, vaan se röyhistelee rintaansa ja kulkee pää ylhäällä sieraimet suurina puuskuttaen. Ei kuitenkaan ole aikeissakaan ryöstäytyä käsistä tai muuta vastaavaa. Suitset on kyllä hyvä pitää Hermesin päässä jos taluttaa, mutta esimerkiksi tarhaan tai sieltä pois taluttaessa selviytyy kyllä ihan riimun kanssa. Tielle jos lähtee taluttamaan, niin kannattaa ottaa raippa ja turvakengätkin. Hermes nimittäin hieman pelkää autoja, jos niitä viilettää paljon ohi. Ihan tallipihalla niitä ei kuitenkaan pelätä.

Pitkät alku- ja loppukäynnit tulee aina muistaa, kun Hermesillä ratsastaa, sillä se on hieman kireä selästä ja tarvitsee paljon aikaa jotta lihakset lämpenevät. Hermes on vanhempiensa tavoin reipas ratsastettava, pohkeita ei paljoa tarvita, mutta ei ori altakaan juokse vaikka niitä käyttäisikin, sillä täytyyhän pohkeiden olla koko ajan lähellä että kuitenkin eteenpäin mennään ja töitä tehdään. Pohkeiden irrottaminen ja hieman ohjien löysentäminen tietää heti töiden lopettamista. Jos näin erehtyy tekemään vaikkei olisi vielä lopettamassa, on hyvin vaikea saada Hermesiä motivoitua uudelleen töitä tekemään. Se kulkee nätissä pyöreässä muodossa, mutta toisinaan jos työnteko alkaa tuntua tylsältä se saattaa yhtäkkiä purra kuolaimeen ja viilettää toiseen päähän kenttää/maneesia.
Esteet ovat selkeästi Hermesin laji, imu esteille on uskomaton. Korvat ovat tiukasti pystyssä jos esteitä on näköpiirissä ja pienikin kehotus, että nyt hypätään saa orin innoisaan tepastelemaan paikallaan ja odottamaan koska mennään. Hermes kuitenkin innostuessaankin on uskomattoman kuuliainen. Se kuuntelee jokaista pidätettä ja eteen ajavaa pohjetta ja istuntaa. Mutta toisinaan, etenkin sarjoilla se luulee olevansa paljon ratsastajaa taitavampi ja itse ottaa lisää tai vähemmän askelia esteiden väliin, josta sitten seuraa huonot ponnistuspaikat ja puomien tippumiset. Kyllähän Hermes välillä myös onnistuu "laskuissaan" mutta useammin epäonnistuu. Mitä paremmin ratsukko tuntee toisensa ja luottaa toisiinsa, sitä vähemmän ori kokee tarvetta ottaa ohjia omiin käsiinsä. Hieman kireän selänkin vuoksi koulu aina oikein suju. Kunnon lämmittelynkin jälkeen Hermes saattaa jäädä hieman kireäksi. Se kyllä kulkee muodossa, menee taivutuksia, mutta menettää helposti tasapainon laukanvaihdoissa tai isommissa kokoamisissa. Kapasiteetti eikä rakenne siis oikein riitä vaativampiin koululuokkiin, se ei kuitenkaan haittaa. Hermes yrittää aina parhaansa vaikkei aina kaikkeen pystykään.