Lilin isä Ebony Gento on saksalainen lewitzer. Sillä ei ole kisattu juurikaan muita kuin seuratason kisoja, muutamat kansalliset on kyllä startattu, mutta mitään mainittavaa menestystä ei ole tullut. Orin luonne on niin tolkuttoman hankala, että yhteistyö sen kanssa on miltein mahdottomuus. Luonteensa Lil onkin selvästi isältään perinyt, onneksi kuitenkin hieman "laimeampana", Gento nro2:sta ei varmaankaan kukaan olisi kestänyt. Vaativaa B:tä ori on kuitenkin startannut ne muutamat kisat mitä sillä on menty. Orin upeat liikkeet menevät ns. "hukkaan" vaikean luonteen vuoksi.
Isänisä Jay-Jay on puolestaan ihan käsiteltävissä oleva ori ja hyvä suoritushevonen. Painotuksenaan myöskin koulukisat. Isänemä BBC on melko äkäinen tamma, yhden ihmisen poni. Tamman historiasta ei kukaan tiedä, mutta aivan yli suojelevainen oli Gentoa kohtaan, kun tämä oli varsa.

Lilin emä Hy Diamond puolestaan on melko tuntematon. Tamman omistajasta ei ole mitään tietoa, eikä näin ollen Lilin kasvattajastakaan. Sillä kyseinen henkilö katosi, kuin tuhkatuuleen myytyään Lilin, hän ei ilmeisesti halunnut "huonoa mainetta" vaikean orin kasvattajana. Diamondista tiedetään sen verran, että tamma oli luonteeltaan hyvin rauhallinen. Kisoja sillä on kisattu vain parit seurakisat, lähinnä pullaponina siis ollut. Valjakossa kuitenkin kisannut muutamassa ihan vaativankin luokan lähdössä.
Emänisä Ico on myöskin melko tuntemattomana pysynyt koulupainoitteinen ja valjakkoonkin opetettu ori. Emänemä Amélia on hyvin kultainen tamma. Pientä tempperamenttisyyttä löytyy, etenkin esteradoilla. Kouluun upeiden liikkeidensä ansiosta painottunut tamma.

Maahantuojan kommentti: Tämä oriherra on siittolan ostama ori silloin kun aloittivat kasvatuksen. Ori on kaunis ja hyvärakenteinen, todella näyttävä. Sen askel on kaunis ja se on opetettu ajolle vaikkei sitä ole ajettu. Ongelmana tässä hevosessa on sen luonne. Minun piti kokeilla hevosta selästä käsin ja olin ehkä noin 15min selässä ennen kuin ori päätti että kiitti nyt riitti, pukitti sarjan ja lähti lujaa. Sain pysäytettyä ja kuulin sen jälkeen että se on aika yleistä että se lähtee käsistä. Sama karsinassa. Ori saattaa uhitella ja jopa yrittää astua ihmistä. Muiden hevosten lähelle sitä ei kannata viedä, eteenkään ruunien tai orien, sillä vaikka ori on pieni se ei ole vaaraton. Huomasin sen kun pyysin saada taluttaa oria takasin talliin. Se vikuroi ja pomppi ja yritti kaikin tavoin tähdätä kavionsa tarhassa seisovien kavereidensa päähän. Ori myydään juuri sen takia että siittola on päättänyt että heidän orikanta on tarpeeksi suuri ilman tällaista vaikeaa oria.
© Eva/ Wirtual W

Kuten Eva, sain minäkin kokea Lilin ongelmallisen luonteen. Vaikka yleisesti ja kaukaa katsottuna Lil on oikein mukavan ja kiltin näköinen, tämä vaikutelma hämää. Odotahan vain kun alat työskennellä Lilin kanssa enää se ei olekaan niin helposti käsiteltävissä ja kiltti. Lilin kanssa ei koskaan voi olla liian varovainen, joten aina sen kanssa työskenneltäessä on syytä olla kypärä, turvakengät sekä raippa.

Voiko hankalampaa ponin hoitaminen olla? Lilin tulee olla käytävällä molemmin puolin kiinni ketjuilla, riimun tulee myös olla (etenkin turpa osan) mahdollisimman kireällä. Ketjutkin tulisi laittaa mahdollisimman lyhyiksi. Lilin takaa ei koskaan, missään tilanteessa saa kävellä. Harjaus kannattaa hoitaa ripeästi, mutta ei hosumalla. Niin helposti nousevia etu- kuin takajalkoja kannattaa varoa, sekä napsuvia hampaita. Ei ole myöskään lainkaan harvinaista että Lil yrittää nousta pystyyn, kun kyllästyy seisomaan paikoillaan. Myöskin etenkin kiima aikoina, ori saattaa jopa yrittää astua ihmistä jos selkänsä sille kääntää. Kannattaa siis olla erittäin varovainen. Satulan laitto sujuu mallikkaasti, Lil ei pelkää satulaa eikä pullistele vyötä kiristettäessä. Suitsienkaan laitossa ei ongelmia ole, vaikkakin ongelmia voi tulla siinä, ettei riimua kannata ottaa pois Lilin päästä ennen kuin suitset ovat päässä ja remmit kiinni. Miten siis tuo onnistuu, niin että riimun saisi vielä pois suitsien alta? Sen saat itse selvittää.

"Se vikuroi ja pomppi", näin minäkin kuvailisin Liliä sen jälkeen, kun sitä ensi kertaa olin taluttanut. Lil ottaa tuskin yhtäkään käynti askelta. Kypärä, turvakengät, hyvät hanskat, raippa, suitset sekä ketjullinen riimunaru, ovat ehdottomat apuvälineet, kun "talutusoperaatioon" ryhtyy. Toivon, että Lil hieman rauhoittuu, kun opimme tuntemaan toisemme. Sillä vielä tällä hetkellä ori sinkoilee joka suuntaan hetkenä minä hyvänsä. Ja jos Liliä napauttaa raipalla tai kiskaisee hieman rajummin suitsiin johtavasta narusta on pystyyn nouseminen takuuvarma. Ori osoittaa mielipiteensä kaikkia käskyjä kohtaan ja haluaa aina sanoa viimeisen sanan. Kohta se pitää varmaankin taluttaa tarhaan kankikuolaimilla, ketju mahdollisimman tiukalla, sivuohjilla, jotka toki ovat myös mahdollisimman kireällä sekä jonkinlaisella kuonokopalla, ellei poika ala pikkuhiljaa rauhoittua. Toinen vaihtoehto on toki myös ruunaus, jota en mielelläni tekisi, sen verran hieno ori kuitenkin kyseessä.

Luulisi että edes jokin asia olisi tämän orin kanssa edes astetta helpompaa, mutta kun ei niin ei. Jo selkään noustessa Lil tekee selväksi kuinka "innokkaasti" haluaa sinut kyytiinsä. Aikansa saat ratsastella, ennen kuin Lil edes hyväksyy sinut selkäänsä. Väsyneenä ja kärttyisenä ei kannata Lilin selkään mennä, sillä silloin et siellä kauaa istu. Muutenkin jos Lilillä ratsastaa, niin silloin on todellakin RATSASTETTAVA, ei voi vain "matkustaa" selässä. Kaikki aistit valppaana, mutta silti niin kovin rentona täytyy Lilin selässä olla. Lil on hitaasti syttyvää tyyppiä, sitä täytyy taivutella erittäin hyvin. Alkuverryttelyyn kuluu helposti miltein tunti, kun itse olet aivan valmis lopettamaan Lilillä ratsastamisen sen päivän osalta, niin ori vasta heräilee. Uuttera ja äärettömän kova työ palkitaan. Kun Lil on huolellisesti taivuteltu ja kaikki avut saatu kunnolla läpi, niin ori hakeutuu nätisti peräänantoon ja pysyy siellä, erityisen tärkeää on muistaa lopettaa kaikki irrottelu ja pehmittely kun ori on peräänannossa. Jos silloin vielä alkaa ohjaa nykimään, niin taatusti ei kauaa peräänannossa pysy. Lil toimii ihailtavan hyvin pelkillä painoavuilla, kunhan on vain peräänannossa.
Kouluratsastus on aivan upeaa Lilin kanssa, kunhan vain löytää yhteisen sävelen. Ja kun sen löytää, niin tuntee tosiaankin tehneensä töitä sen eteen. Kaikki väistöt, avot, sulut, lisäykset ja erityisen koottua muotoa vaativat liikkeet sujuvat ihmeellisen hyvin. Kuitenkin vaikka Lil toimii painon avulla todella hyvin, niin kaasua painon avulla ei löydä, pohkeita tuleekin siis käyttää koko ajan, jotta peräänanto pysyy hyvänä. Lil on erittäin reipas, mutta ei hosu, kunhan pohkeet ovat koko ajan hyvin kiinni. Ja juuri, kun luulet saavuttaneesi Lilin luottamuksen ja arvostuksen, ja olet miltein unohtanut sen orin joka hyppi pystyyn, puri ja potki tallissa ja joka kiidätti sinua pitkin maneesia ensimmäisen 10 minuutin aikana. Niin tämä pieni kiusankappale herää jälleen eloon, ellet ole tarkkana. Lil saattaa täysin rennon ravin kesken nakata pystyyn, purra kuolaimeen ja kiidättää sinut maneesin toiseen päähän pukkilaukassa. Mutta jos olet tarkkana ja tunnet, kuinka sen lihakset yhtäkkiä jännittyvät, ehdit ehkäpä pari kertaa nopeasti pehmitellä jälleen toista suupieltä ja ratsastaa hieman enemmän eteenpäin, niin saat Lilin taas keskittymään työhönsä.
"Nyt mennään eikä meinata", tämä taitaa olla Lilin taktiikka esteratsastuksessa. Jarruja ei tunnu millään löytyvän ja esteiden yli kaahataan, kuin viimeistä päivää. Toisinaan puomeja kolisee alas ja toisinaan yli liidetään puhtaasti. Sarja välitkin mennään hevosten askelin. Ennen esteradalle menoa on hyvä taas muistaa kunnon alkuverryttely. Ei Lil siitä väsy, vaikka ennen rataa ratsastaisitkin 45 minuuttia kunnolla kouluratsastusta, päinvastoin! Kun kunnolla saa Lilin taas menemään peräänannossa, niin esteradoillekkin uskaltaa laittaa vain nivelkuolaimet suuhun ja jarrutkin tuntuvat löytyvän. Toki niitä huonojakin päiviä löytyy, milloin verryttelystä huolimatta kaahataan lujempaa kuin laki sallii. Kieltoja sentään harvemmin tulee, Lil taitaa kiitää niin lujaa, ettei edes ehdi huomaamaan pelottavia esteitä. Vaikka kuinka pelottaisi Lilin liian kova laukka, niin rohkeasti täytyy pitää pohkeet kiinni ja istunnalla yrittää jarrutella, kun Lil on päässyt niskan päälle, niin ohjista nykiminen on turhaan, silloin tulee vain tappelu. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kesken radan Lil hyppäisi pystyyn tai heittäisi ratsastajan alas. Kunhan vain pohkeet ovat kiinni ja istunta jarruttaa, niin Lil kyllä tietää että selässä on joku joka haluaisi mennä edes hieman hiljempaa. Kouluratsastus on selkeästi enemmän Lilin laji, siinä se keskittyy ja tuo uskomaton tarmo saadaan hienoksi muodoksi, jossa poljetaan jalat komean tarmokkaasti syvälle mahan alle.