» Sukuselvitys

Venin isä How Rubert on saksalainen lewitzer. Joka on kenttäpainoitteinen karismaattinen ori. Ori on jopa ollut Saksan kenttäponien maajoukkueessa parina vuonna, hyvin menestyen. Kapasiteettia löytyy eniten kenttään ehdottomasti. Mutta rataesteetkin ovat sujuneet mallikkaasti, kouluratsastus taasen vähemmän mallikkaasti, mutta kenttäratsastuksen kouluosuuksista selvinnyt kuitenkin hienosti.
Isänisä Rubinus on myöskin kenttäpainoitteinen ja paljon kisannut ori. Isänemä Nicolette on puolestaan estepainoitteinen ja kapasiteettia löytyykin 130 cm radoille asti.

Venin emä Verena on kipakka neitokainen, joka on estepainoitteinen, mutta kisaaminen on hankalan luonteen vuoksi jäänyt vähemmälle. Veni oli Verenan ensimmäinen varsa ja näin ollen pieni koe, saako tästä tammasta kunnollista varsaa ja saihan siitä! Vaikkei Venikään mikään helpoin tapaus ole. Emänisä Usak on myöskin estepainoitteinen, mutta selkeästi hankala luonne tulee tästä haarasta. Orilta löytyy niin kova luonne, ettei se juurikaan radoille ole päässyt. Emänemä Gloria on luonteen puolesta täysi vastakohta Usakille, sen tasaisen kiltti luonne on tasoittanut Verenankin luonnetta hieman. Gloria on koulupainoitteinen, mutta koulutustaso ei kovin kummoinen ole.

t. Halfreida von Schecke (s. 13.09.2005) / e. Brise von Schecke
t. Philomena von Schecke (s. 22.03.2006) / e. Adlige von Schecke

Maahantuojan kommentti: Vernados odotteli minua jo satuloituna maneesissa, kun pääsin Meinharsiin. Ori katseli minua rauhallisesti, mutta selkään päästyäni ori päättikin heti alkajaisiksi karistaa harteiltaan kiltin pojan kuvan ja minut. Päättäväisen ratsastuksen jälkeen alkoi sujua ja Vernados alkoi kuunnella apujani. Meinhars Stall:n omistaja kehuikin oripojan maasta taivaisiin, eikä se hullummalta tuntunutkaan. Askeleet tuntuivat hyvältä istua ja näyttivät maasta käsin lennokkailta. Esteiden hyppely tuntui olevan Vernadokselle mieleisestä. Herralla onkin mainio tekniikka, eikä korkeimpienkaan esteiden kanssa ongelmaa tullut, vauhdilla vaan kohti estettä ja korvat hörössä mentiin yli runsaalla ilma varalla. Maastoon en enää päässyt, mutta sain itse hoitaa Vernadoksen yökuntoon. Ori ei pannut pahakseen, vaikka sitä vähän paijasinkin, sen verran lutuinen otus se oli :).
© Veera N.

Yleisesti sanottuna, Veniä seuratessa tulee mieleen toinen orini Lithium. Samoja piirteitä on runsaasti, mutta täytyy myöntää, että Venin kanssa toimiminen on huomattavasti helpompaa. Veni sentään kunnioittaa ihmistä joka on maassa, se on kuitenkin kova poika testaamaan niin hoitajaa kuin ratsastajaakin. Yhtään tylsää päivää ei ole, aina Veni muistaa jotenkin ratsastajan kärsivällisyyttä, hereillä oloa ja taitoja koetella.

Jos Venillä ei ole liikaa energiaa, niin se luultavasti jaksaa hoitaessa käyttäytyä kunnolla. Tällöin se seisoo kiltisti paikallaan, kuitenkaan Veni ei kuitenkaan suuremmin nauti harjauksesta. Energisenä se taas puolestaan tepastelee ympäri karsinaa. Helpoimmalla ehkäpä pääsee jo Venin laittaa jo heti aluksi käytävälle kiinni molemmin puolin, oli sitten se millä tuulella tahansa. Ratsastuksen tai juoksutuksen jälkeen poika on oikea nallekarhu karsinassa ja oikein kerjää rapsutuksia. Ennen liikutusta kuitenkin Veni tepastelee paikallaan, kuin odottaen milloin pääsee testailemaan liikuttajansa ratsastustaitoja. Kaviot nousevat vauhdikkaasti ylös, kun niitä putsataan, mutta kauaa Veni ei jaksa jalkaansa ylhäällä pitää, hoitaja pääseekin arvioimaan jalan painoa melko nopeasti. Satuloitaessa ei ole mitään ongelmia ja kuolaimetkin otetaan kiltisti suuhun.

"Jes, vihdoinkin jotain kivaa!" tuntuu Veni hihkuvan, kun sitä taluttaa, oltiin sitten menossa kohti kenttää/maneesia tai tarhaa. Kuitenkin se käyttäytyy yllättävän hyvin, vaikka onkin innoissaan. Nopeasti innostus kuitenkin laantuu, kun Veni huomaa, että ei tämä talutus taaskaan ollut mitään sen ihmeempää. Tammoille toki esitetään "komeaa kovaa jätkää", pienen ärähdyksen jälkeen Veni taas tippuu takaisin maan pinnalle ja lopettaa hötkyilyn ja kiljumisen. Maneesiin/kentälle päästessä on Veni jo rauhoittunut, eikä sitä itsekkään uskoisi että vielä hetki sitten se pomppi ja loikki narun päässä.

Venillä ratsastaessa tulee muistaa sääntö, juoksuta aina ennen selkään nousua! Koska tässä pienessä kirjavassa pojassa tuntuu energiaa löytyvän vaikka muille jakaa, kannattaa suurimmat höyryt päästää ulos jo ennen selkään nousua. Näin voi välttää suurimmat rodeot. Ja Veni kyllä tietää, että juoksuttaessa saa höyryjä päästellä, sen verran lujaa kyllä painelee kun luvan saa ja takakaviot halkovat ilmaa useammankin kerran. Kun juoksutus on hoidettu, voi jo kavuta selkään. Tässäkin olisi hyvä jonkun olla pitelemässä ohjista, ettei Veni heti tilaisuuden tullen rynnistä alta pois. Selkään kun on päästy, niin ensimmäisten 10 minuutin aikana sieltä tullaan helposti alaskin. Jokainen kerta Veni pistää parastaan testaillessaan ratsastajan taitoja. Se yrittää ryöstää, se pukkailee ja mukamas pelkää kaikkea. Päättäväisesti ja rauhallisesti kun vain selässä istuu ja yrittää olla välittämättä hötkyilyistä, niin kyllä se tajuaa lopettaa. Kun Venin saa kuuntelemaan apuja on se kuin toinen poni. Miltein heti kun saa pohkeet kiinni - ilman, että Veni syöksyy tuhatta ja sataa eteenpäin - ja ohjat kunnolla käteen, etenkin ulko-ohjan - ilman, että poika nostaa pään ylös ja alkaa vikuroimaan ja heittelemään päätä puolelta toiselle - on Veni nätissä paketissa peräänannossa.
Kyllä ne esteet vain ovat Venin laji. Vaikka verryttelyssä vikuroidaan ja käydään tahtojen taistoja, niin radalle päästessään kaikki unohtuu ja korvat nousevat välittömästi pystyyn. Hyppääminen on sillä verissä. Se antaa loistavasti kiinni esteiden välillä, kuuntelee ratsastajan ohjeita, mutta osaa kyllä itsekkin pelastaa huonot hyppy paikat ja liian tiukat käännökset. Äärettömän näppärä poni! Laukka on oikein hyvä tempoista ja lyhyttä, ei liian vauhdikasta. Erinomainen hyppytekniikka myöskin lisäävät imua esteille. Vesimatot ovat kyllä hieman arka juttu ja niitä pitääkin vähän varoa Venin mielestä. Yli niistä kuitenkin yleensä päästään, tosin kunnon loikalla. Erikoisesteet eivät haittaa lainkaan menoa, mutta esimerkiksi välillä oudon näköiset kukka-asetelmat vieroksuttavat, joiden vuoksi sitten kieltojakin saattaa tulla.
Vaikka koulun tahkoaminen ei aina Venin mielestä ole niin kivaa, niin kyllä pojalta siihen liikettä löytyy. Kun ollaan päästy yhteisymmärrykseen ja onnistuttu saamaan Veni joka nättiin pakettiin, niin sitten sitä liikettä lähtee. Veni harvoin enää sitten keksii mitään säikkymistä tai muita omia tempauksia, kun sen kerran on saanut kuuntelemaan sillä ratsastus kerralla. Kunhan ei kauaa taivutuksia, väistöjä tai muita vastaavia hinkuta, niin Veni tuskin näkee tarvetta keksiä parempaa tekemistä. Keskittyessään ratsastajan apuihin Veni toimii kuin unelma. Sen ravi on erittäin lennokasta ja pitkää, tosin vaikea istua. Laukkaa voi koota erittäin paljon ilman että vauhti edes hiipuu. Venillä on kyllä taipumuksena kuumetessaan koota itsensä äärimmäisyyksiin, jolloin vain pitää yrittää antaa ohjaa.