|
|
 
|
Toki elämässäni tapahtuu paljon muutakin, kuin mitä täällä kerron. Muun muassa änkeydyn ovelasti aina autoon mukaan, kun lähdemme jonnekin ja vierailen useasti perheeni isovanhempien luona Vantaalla. Mutta tänne olen kirjannut sellaisia suurempia tapahtumia missä olen ollut, minun juttujani, minne on minun vuokseni menty. Lauantaina 24.09. Etelä-Suomen sheltit järjestivät jälleen ulkoilupäivän shetlanninlammaskoirille Luukin ulkoilualueella. Tällä kertaa koiria tuntui olevan vähemmän, kuten ihmisiäkin. Koiria oli ehkäpä pari kymmentä. Eri-ikäisiäkin oli ja tällä kertaa kovin pienen näköisiä pentuja oli useampi. Koska minä olen nyt paljon isompi poika, kuin viimeksi, niin olin kovin innoissani kaikista niistä tytöistä. Kaikki tytöt eivät vain olleet innoissaan minusta ja jotkut irvistivät, jotkut jopa yrittivät näykkäistä kun menin nenäni kanssa liian lähelle. Jälleen kiersimme n. 4 hlö ryhmissä "rastiradan", joka tällä kertaa oli huomattavasti pidempi ja hyödyllisempi liikunnan kannalta kuin viimeksi.
10 rastia oli ripoteltu metsään. Rastien kysymykset liittyivät taas tietenkin koiriin ja lähinnä sheltteihin. Hikisinä ja hieman uupuneina kierrettyämme
rastit saavuimme takaisin lähtöpisteeseen, missä odotti makkaraa ja muuta syötävää omistajillemme, törkeää! Ruokailun jälkeen jaettiin palkinnot
niille, jotka saivat eniten rasteissa oikein. Sitten oli vuorossa taas juoksukilpailu, johon en taaskaan saanut osallistua! Ei sitä luottamusta siis
tänäkään vuonna saatu, olisin kuulemma lähtenyt tyttöjen perään kun niin kauheasti olin koko päivän vouhottanut, riehunut ja vetänyt. Mutta kyllä
se olikin rankkaa. Olin ihan väsynyt kun autolle mentiin ja kotona nukuin koko loppu illan. Mutta kyllähän sitä tulikin kolme tuntia siellä riehuttua
ja peuhattua.
03.09. Vantaalla järjesti Suomen Bassetkerho ry, Suomen Bullterrieriyhdistys ry, Suomen Hovawart ry ja Uudenmaan Noutajakoirayhdistys ry
kaikille roduille avoimen kansallisen koiranäyttelyn. Rotuja löytyi joka makuun. Minä olin luokassa nuoret. Kanssani samassa luokassa oli vain yksi uros, Shet Up High On Style. Minua ei taas esiintyminen kiinnostanut pätkääkään ja toinen korvakin oli pystyssä. Kanssakilpailijani voitti minut ja minä sain sinisen nauhan. Tuomari kuitenkin tykkäsi hirmuisesti minusta ja sanoikin että on todella sääli, että toinen korva on pystyssä sillä hän ei voi sen vuoksi parempaa antaa kuin sinisen nauhaan. Hän kehui myös sitä miten minut oli harjattu ja trimmattu, tämän kauneudenhoito puolenhan hoitaa siis muutenkin kanssani paljon touhuava perheenjäseneni, Mia. Emme kuitenkaan lannistuneet, vaikka emme sen parempaa saaneet, sillä käyttäydyin näyttely paikalla (kehän ulkopuolella) kuulemma muuten erittäin mallikkaasti. Sain siitä jopa palkaksi sian saparon omistajiltani. Saamani palkinto: sininen nauha. Viimeistä viedään, tänään oli siis viimeinen tunti tätä kurssia ja ehkä paras tunti. Sää ei kyllä taaskaan meitä suosinut, vaan ripotteli vettä yhtenään, mutta ei se meitä haitannut. Kertailimme kaikkea kurssilla oppimaamme ja hyppäilimme vähän lisää. Kertailimme siis vanhoja asioita ja sain paljon kehuja Aijalta siitä kuinka nätisti tulen jo vierelle. Kaikki mitä teimme tunnilla meni loistavasti ja tottelin ihmeellisen hyvin, kuulemma. Sitten vielä hyppäilimme samaa estettä kuin viimeksi. Suuren suuri kiitos Aijalle kurssista siitä oli erittäin paljon hyötyä ja iloa! Toivottavasti pääsemme vielä "jatkokurssillekin" jossain vaiheessa. Lopetimme erittäin hyvillä mielin kurssin. Sää oli jälleen suht' hyvä, vaikka pienet ötökät kiusasivatkin meitä, koska ilma oli vähän kostea. Olimme molemmat ohjaajani kanssa paremmalla tuulella kuin viimeksi. Tällä kertaa kertailimme taas jo opittuja asioita ja opettelimme noudon alkeita. Sekä hyppäsimme vähän. Noudon alkeet = syödään hurjan paljon nameja :D! Saimme siis aina namin kun kosketimme kuonollamme noutokapulan keskiosaa. Noutoa pitää opettaa hitaasti, ei saa edetä liian nopeasti, muuten ei kaikki oppima jää kunnolla muistiin. Lähinnä tämä noudon harjoitteleminen jäi kotiläksyksi. Sitten lepäilimme ja kertailimme "vanhoja" asioita. Lopuksi vielä saimme vähän hypätä pientä agility estettä. Meillä meni oikein hyvin kaikki tämän kerran jutut, ohjaajani oli oikein tyytyväinen. Sää oli tälläkin kertaa ihan hyvä. Minäkin olin paremmalla tuulella, vaikka ohjaajani Mia, oli hieman väsynyt oltuaan juuri ennen tuntiani ratsastamassa. Harjoittelimme vielä viime tunnin juttuja, luoksepäästävyyttä, istu, maahan, seiso - käskyjä, sekä opettelimme uutena asiana seuraamista. Aloitimme tällä kertaa tuolla uudella asialla, seuraamisella. Tarkoituksena oli meidän korien tulla ohjaajiemme sivulle istumaan ja siitä samaan aikaan lähteä ohjaajamme mukaan liikkeelle, jalkamme samassa tahdissa ja katsekontaktin piti säilyä. Seuraaminen oli yllättävän vaikeaa, ohjaajani oli liian hidas. Kyllästyin myös nopeasti ja en jaksanut säilyttää katsekontaktia. Loppu aika harjoittelimme vanhoja juttuja ja saimme lepäillä melko paljon. 12.06. Porvoossa järjesti Suomen Bouvier ry ja Porvoonseudun Koiraharrastajat ry FCI'n ryhmille 1 ja 3 näyttelyt. Rotuja löytyi siis vain
edellämainituista ryhmistä. Minä olin nuorten luokan ainoa uros. Kehässä käyttäytymiseni on jo tullut tutuksi omistajilleni, mutta tämä näyttely oli kaiken huippu kuulemma. En olisi millään halunnut juosta, haistelin vain ruohoa, jäin jopa merkkaamaan! Siinä vaiheessa esittäjäni, Mia olisi kuulemma halunnut jo vaipua maan alle. Mutta kun ei minua kerta kaikkiaan kiinnostanut pätkääkään tämä homma. Kehän ulkopuolella sitten rähisin kaikille. Ennen väistelin hieman peloissani, mutta nyt rohkaistuin ja itse haastoin riitaa kaikkien kanssa. Kuulemma ikinä ennen en ollut näin huonosti käyttäytynyt. Ei ollut ihan yhtä ratkiriemukas kotimatka tällä kertaa eikä kehujakaan paljoa sadellut. Saamani palkinto: sininen nauha. Tällä kertaa sää suosi meitä paremmin. Minä en kyllä ollut parhaalla mahdollisella tavalla tuulella, ei oikein homma kiinnostanut sillä kertaa. Mukaan tuli vielä yksi koirakkokin ja yksi jäi pois. Tällä kertaa harjoittelimme sivulle tuloa ja paikallaan oloa. Kertasimme myös viime kertaista pujottelua ja luoksepäästävyyttä, sekä istu, maahan, seiso - käskyjä. Aloitimme siis luoksepäästävyydestä ja pujottelusta. Saimme aika paljon levätä ja nuuskia paikkoja harjoitusten välillä. Sitten aloimme harjoittelemaan sivulle tuloa ja siinä istumaan, maahan ja seisomaan menemistä, sekä katsekontaktia. Nämä hommat sujuivat ihan hyvin. Sitten vuorossa oli sivulle tulo ja siihen paikalleen jääminen, kun ohjaajamme siirtyivät muutaman askeleen eteenpäin. Kyllä minä siihen paikalle jäin makaamaan, mutta kun ohjaaja tuli takaisin, en millään malttanut pysyä makaamassa, vaan ponkaisin aina seisomaan. Tätä harjoittelimme hetken, kunnes ymmärsin jäädä paikalleni. Lopuksi vielä aloittelimme viereltä liikkeelle lähtöä samaan aikaan ohjaajan kanssa - harjoitusta. Se ei oikein enää minulta sujunut, olin jo aivan väsynyt enkä jaksanut enää keskittyä. Noniin sopiva ryhmä kasassa, 3 koirakkoa meidän lisäksi. Tästä alkaa 5 viikkoa kestävä TOKO-kurssi, joka on joka tiistai kello 20:00-21:30. Tällä ensimmäisellä tunnilla sää ei oikein suosinut meitä, juuri kun tunti alkoi, alkoi myöskin sade. Mutta ei se meitä kovin paljoa haitannut! Tämä ensimmäinen tunti oli lähinnä paikkaan tutustumista ja ihan tavallisten käskyjen hiomista. Aloitimme ihan paikkaan tutustumisella, sain nuuskia ympäristöä ja pistää merkille monia asioita. Harjoittelimme luoksepäästävyyttä; Aija tuli kättelemään ohjaajiamme ja meidän piti olla rauhassa paikallamme. Sitten harjoittelimme toistemme ohi kulkemista, pujottelemalla. Seuraavaksi oli vuorossa noiden kaksijalkaisten kaveriemme harjoitukset. He harjoittelivat oikeaa palkitsemishetkeä. Me sen kun menimme vuoroin istumaa, makaamaan ja seisomaan ja saimme siitä nameja. Helppoa hommaa, sanon minä! 16.04. aurinkoisena päivänä suuntasimme Arja Hurmerinnan koulutukseen, joka tunnetaan nimellä Haukkuhelppari. Tarkoituksena oli harjoitella luoksetuloa. Koulutus meni hyvin, vaikka olinkin liiankin kiinnostunut Arjan koirista, jotka olivat pihalla muutaman kymmenen metrin päässä. Arja antoi paljon hyödyllisiä vinkkejä. Suunnittelimme myös, jos tulisin kesällä TOKOa opettelemaan, jos Arja saa sopivan ryhmän kokoon. Nyt vain kotiin harjoittelemaan Arjan näyttämiä harjoituksia ja hyödyntämään vinkkejä. 04.12. Messukeskuksessa Suomen Kennelliitto järjesti Voittaja 2004 näyttelyn. Kaiken rotuisia koiria oli todella paljon
(n. 4700 lauantaina)! Ja pelkkiä meitä shelttejäkin oli noin 80 kappaletta. Koska olin jo 9 kk vanha, olin jo junior luokassa.
Meitä junior uroksia oli 9 kpl. Me urokset menimme kehään jälleen vasta uros-pentujen jälkeen, joiden arvostelu alkoi klo 9.00. Minä olin joukkomme viimeinen, koska nimeni alkaa W-kirjaimella. Minä sain sinisen nauhan. Myöhemmin jo aikuisten urosten luokassa (uroksia oli n. 30 kpl) isoisäni, Brily Leading Way vei voiton uroksista saaden CACIB:n. Isäni, Japaro Tri To Resist puolestaan vei toisen sijan saaden vara-CACIB:n. Olin hyvin iloinen isoisäni ja isäni puolesta! Onnea paljon heille! Saamani palkinto: sininen nauha. 06.11. Espoossa järjesti Espoon Koirakerho ry sekä Ulkomuototuomarit-Exteriördomarna ry kaikille roduille avoimen pentunäyttelyn.
Ja kuten tähänkin saakka luokkia oli kaiken rotuisille ja ikäisille pennuille. Minä olin vieläkin pentuluokassa, kanssakilpailijani kanssa. Me urokset menimme kehään vasta kun 5-7 kk vanhoista uroksista oli valittu paras. Tuomari hetken harkittuaan päätti antaa minulle punaisen nauhan ja KP:n, ja kanssakilpailijalleni sinisen nauhan. Minun piti kuitenkin mennä kehään vielä sen parhaan 5-7 kk vanhan uroksen kanssa. Ikävä kyllä se nuori poika voitti minut. Mutta ei se mitään, ei se minua haitannut. Saamani palkinnot: punainen nauha sekä liila nauha. 31.10. Suomen Kennelliitto järjesti Arabian parkkihallissa kaikille roduille avoimen pentunäyttelyn. Luokkia oli jälleen
kaiken ikäisille ja rotuisille pennuille. Minä olin vielä pentuluokassa. Samassa luokassa kanssani
oli toinenkin uros. Aluksi kuten aina kehään menivät urokset, eli minä ja se toinen uros. Pitkällisen harkinnan ja pohdinnan jälkeen minä sain punaisen nauhan ja kanssa kilpailijani sinisen. Tuomari ei jakanut lainkaan KP:tä, joten ROP-titteli jäi tyystin kisaamatta. Mutta ei se minua haitannut, eipähän tarvinnut enää kehään mennä ;). Saamani palkinto: punainen nauha. Sunnuntaina 19.09. Etelä-Suomen sheltit järjestivät ulkoilupäivän shetlanninlammaskoirille Luukin ulkoilualueella. Koiria oli paikalla varmasti lähemmäs 40 yksilöä ja ikäjakauma oli pienestä pennusta yli kymmenen vuotiaisiin. Yksi neljän kuukauden ikäinen pentukin oli mukana telmimässä ;). Aluksi kiersimme viidessä ryhmässä omistajiemme kanssa pienen lenkin, jonka varrelle oli laitettu seitsemän koiriin (lähinnä meihin sheltteihin) liittyvää kysymystä. Kysymyksiin vastattiin yhdessä ryhmän kanssa (eli omistajamme vastasivat). Kun lenkki oli kierretty kokoonnuimme takaisin mökin luokse, mistä lähdimmekin. Sitten seurasi ruoka ja jutustelu hetki (= omistajamme juorusivat ja mussuttivat ruokaa meidän vain kuolatessa vieressä). Tapasimme myös siskoni White Coastal Little Eurostarin, "Saran". Sara ei ollut yhtä pieni kuin toinen siskoni Nala, mutta pieni sekin oli minuun verrattuna. Mutta minähän olen jo iso poika :>. Lopuksi vielä oli shelttien juoksukilpailu. Yksi sheltti siis kerrallaan lähti lähtöpisteestä omistajan odottaessa jo maalilla. Aikaa otettiin ja nopein sheltti sai ruusukkeen ja jotain muuta pientä. Kyllä ne jotkut menivät lujaa, etenkin voittaja. Minä en päässyt juoksemaan, sillä siinä piti juosta vapaana, eikä omistajiltani herunut luottamusta, siihen etten olisi karannut. 05.09. Suomen Metsästysmuseon nurmikentällä oli Kanta-Hämeen Noutajakoirayhdistys r.y.:n järjestämänä pentunäyttely.
Luokkia oli kaiken ikäisille ja rotuisille pennuille. Minä olin 5-7kk vanhojen shelttiurosten luokassa.Olin luokan ainoa uros :>. Aluksi shelteistä meni kehään urokset, tässä tapauksessa vain minä, kun muita ei ollut. Sain KP:n sekä punaisen nauhan. Minun jälkeeni kehään meni viisi sheltti narttua, joiden joukossa oli myös rakas siskoni Nala (White Coastal Little Special Star). Nala sijoittuu kolmanneksi ja ensimmäiseksi tuli narttu Taimitarhan Emmanuela. Näin ollen siis Emmanuela tuli kilpailemaan kanssani parhaan 5-7kk vanhojen shelttien tittelistä. Emmanuela voitti ja sai ROP:n ja minä sain VSP:n. Yhtä näyttelyä rikkaampana lähdimme kotia kohti. Sainhan sentään tavata siskoni ja se nyt oli tärkeämpää kuin joku ROP (vaikka enhän minä vielä edes tiedä mikä se ROP edes on). Meillä oli oikein hauskaa Nalan kanssa, vaikkakin hän oli minua varmaan puolet pienempi, mutta sitäkin energisempi ja iloisempi nätti tyttö! Saamani palkinnot: pokaali, KUPI-ruusuke, VSP PENTU-ruusuke, punainen nauha, liila nauha ja kuivamuonaa. 22.08. Puistotie 25:ssä olevalla nurmi- "kentällä" järjestettiin Match Show. Match Shown järjestäjänä toimi Vesikoirat ry ja näyttely
oli tarkoitettu kaikille roduille. Ryhmiä oli pienten rotujen pennut, suurten rotujen pennut, pienet koirat, isot koirat sekä
juniorhandler. Olin jälleen pienten rotujen pentuluokassa. Ensimmäisellä kierroksella voitin kanssa kilpailijani, saaden siis punaisen nauhan. Loppu kierroksella jännitys alkoi kohota, kun kaikki pennut olivat yllättävän hienosti hoidettuja ja erittäin hyvin käyttäytyviä nuoresta iästään huolimatta. Olin erittäin yllättynyt, kun lopulliseksi sijoituksekseni paljastui punaisten 4. Omistajani olivat hyvin tyytyväisiä sijoitukseeni, sillä kuulemma olin käyttäytynyt oikein hienosti. Olin jopa ollut kuulemma rohkeampi, kuin ennen. Mutta minähän vain yritin pyytää sitä yhtä pentua leikkimään, mitä en omistajieni mukaan ennen ole tehnyt. Iloisin mielin lähdimme sitten kotia päin. Itse olin hyvin väsynyt, näyttely koiran elämä on niin rankkaa ;). Saamani palkinnot: pokaali, liila ruusuke, punainen nauha, kuivamuosaa ja hyytelö ruokaa. 18.08. Sahaajankadun kentällä oli Shelttiyhdistyksen järjestämä Match Show kaikille roduille. Ryhmiä löytyi pienten rotujen
pennuista, aikuisiin suuriin koiriin. Mukana olisi myös junior handler sekä lapsi ja koira -kilpailut. Olin tietenkin pienten
rotujen pennuissa, sillä olin vasta 5,5 kk tuolloin. Voitin ensimmäisellä kierroksella kanssa kilpailijani 6,5 kk vanhan jackrusselin pennun. Loppu kierroksella jäin kuitenkin ilman sijaa. Mutta se ei iloani vienyt, sillä olinhan omistajien mukaan käyttäytynyt erittäin mallikkaasti muihin ikäisiini sheltteihin verrattuna. Vaikka olenkin hieman vähemmän innostunut vieraita ihmisiä tapaamaan, niin silti annoin tuomarin katsoa minua rauhassa. Ja ensimmäiset näyttelynihän nämä vasta olivat, joten respectit siitä. Osallistuin myös lapsi ja koira -kilpailuun perheeni nuorimmaisen kanssa. Sijoituimme kolmanneksi neljästä kilpailijasta. Ne muut olivat kyllä harjoitelleet ja koiratkin olivat jo aikuisia. Siihen verrattuna siis pärjäsimme hyvin. Hyvin onnistui kuitenkin koko päivä ja kaikki lähdimme kotiin hyvillä mielin. Saamani palkinnot: punainen nauha kehästä sekä keltainen ruusuke ja kuivamuonaa lapsi ja koira -kilpailusta. 
Kaiken materiaalin kopioiminen sivuilta on ehdottomasti kielletty tekijäinoikeuslain nojalla! Kaiken © Mia Rokkanen - 2004-2007, ellei toisin mainita! |
|
| |